Finland!

Tää postaus ois pitäny tehdä jo aikoja sitten mutta en vaan oo saanut aikaseks… Tuskin tätä kukaan enää ees lukee mutta kirjotan nyt kun ei täällä kuumudessa ainakaan nukkua voi :D

Anyway, Suomessa aikaa on tullu vietettyä jo melkeen 2kk joten ihan hyvin on ollut aikaa kotiutua. Jenkeistä lähtö sujui ihan ok lentojen yms asioiden kannalta, mutta henkisesti se oli aika rankkaa… Oli kauheeta kattoa kavereiden ja hostperheen itkevän ja väkisin siitä alko itekkin itkemään. Muistan vielä tosi hyvin sen sunnuntain kun lähdön aika koitti. Aamulla mentiin tavalliseen tapaan kirkkoon ja jo siellä sai pidätellä itkua muutamaan kertaan. Koko ajan hoin päässäni että tää on nyt vika kerta pitkään aikaan kun tuun siinä penkissä istumaan ja pappia kuuntelemaan. Mulla oli muutenkin parina vikana viikkona joku ihme pakkomielle koko ajan listata asioita ylös mitkä tapahtu nyt viimeistä kertaa :D Väkisin yritin pahentaa tilannetta… Kirkon jälkeen oli vielä nopeet paniikkipakkaukset ja laukkujen punnitseminen ja sieltä sitten lähdettiin meksikolaiseen syömään meidän perheen, nanan ja papan kanssa. Siellä hostiskä puhu musta pitkään ruokarukouksessa ja se oli jotenkin niin koskettavaa että sai taas itkua pidätellä :D Mä en oikeen pystyny nauttimaan koko ateriasta kun päässä pyöri koko ajan lähteminen. Jotenkin se koko päivä meni jossain ihme sumussa. Kotona hypittiin vielä siskon kanssa hetki trampalla, kunnes olikin jo aika suunnata kentälle.

Ajomatkalla Chattanoogan kentälle kelasin koko mun vaihtoajan mielessä läpi. Itketti, nauratti, olin tyytyväinen... Olin onnellinen mutta samaan aikaan niin surullinen. Kentällä odoteltiin 1,5h ja se meni ihan liian nopeesti. Yleensä kentillä saa odotella kyllästymiseen asti mutta tuolla oisin voinut istua vaikka maailman tappiin. Perheen hyvästely oli tosi rankkaa, en oikeen tiedä miten sitä vois kuvailla joten ehkä jätän sen tohon. Lopulta oli pakko päästää ryhmähalista irti ja kävelin turvatarkastuksen läpi. Näin sivusilmällä perheen edelleen turvaporttien toisella puolella itkemässä kun mä keräsin kamojani hihnalta ja valmistauduin lähtemään portille päin. Psyykkasin itteäni etten ihan vielä alkais itkemään. Käännyin katsomaan mun perhettä vielä kerran, hymyilin, vilkutin ja käännyin. Ne oli poissa, mun vaihto oli ohi. Mä olisin kohta kotona. Siinä vaiheessa etin lähimmän vessan ja istuin siellä varmaan 15min itkemässä. Hostäiti ja sisko lähetti heti monta viestiä ja ne jäi katsomaan kun mun kone nous ilmaan ja kohti Atlantaa. Atlantassa juttelin perheen kanssa tunnin puhelimessa ja sen jälkeen liittymä lopettikin toimintansa… Lontoossa mulla oli yllättävän hyvä olo, vaikka edessä oli 10 tunnin odotus. Se meni yllättävän nopeesti kauppoja kierrellessä, äidin kanssa skypettäessä ja starbucksissa istuskellessa. Siinä kohtaa suru lähdöstä alko unohtumaan ja innostus Suomeen paluusta otti vallan. Kyllä musta oli kiva palata kotiin vaikka olisin mieluusti jäänyt jenkkeihinkin. 

Kotona oon nyt kerennyt tekemään kaikenlaista. Tuli alotettua autokoulu, oon käynyt mökillä ja Latviassa, elämäni ekoilla festareilla ja tietty oon viettänyt paljon aikaa kavereiden kanssa. Olihan se kiva palata kun täällä ei ollut mikään muuttunut ja paluu normielämään sujui suht mutkattomasti. Kielen kanssa on ollut muutamia kömmähdyksiä ja aluksi kaupassa myyjien töykeys ihmetytti :D Muuten oon välttynyt paluun kulttuurishokilta. Ikävä jenkkeihin ei oo mitenkään sietämättömän suuri, vaikka kyllähän mä sinne kaipaan. Hostäitin kanssa juttelen facebookissa muutaman kerran viikossa ja jenkkikavereihin pidän yhteyttä vähän vaihdellen, mutta vähintään kerran viikossa vaihdetaan kuulumisia. Mun perhe otti just uuden vaihtarin suomesta, joten ilmeisesti annoin hyvän kuvan suomalaisista :D

Tosi moni on kysellyt näitä peruskysymyksiä, että miltä nyt tuntuu ja mitä vaihdosta jäi käteen. Useimmiten en oo oikein osannut vastata. Jotenkin tuntuu niin vaikeelta lähtee selittämään sitä jollekkin joka ei oo samoja asioita kokenut. Tässä nyt kuitenkin asioita jotka ekana tulee mieleen:

- Kielitaito ja ääntäminen parani. Mun mielestä mulla oli jo ihan hyvät taidot sinne lähtiessä, mutta nyt sanoisin olevani vieläkin parempi. 

- Totuin erilaisiin tilanteisiin ja niistä selviämiseen. Välillä on tehtävä asioita myös muiden hyväksi, vaikkei yhtään kiinnostaisi tai asia on jotain mistä et ite oo niin innostunut.

- Opin olemaan isosisko :D Täysin uusi rooli mulle, mutta kai se ihan hyvin meni

- Opin paljon uusia asioita Amerikan historiasta! Oon muutenkin aika historiafriikki, niin luonnollisesti tykästyin myös Amerikan historiaan.

- Opin arvostamaan monia asioita Suomessa, joita oon aikasemmin pitänyt itsestäänselvyytenä.

- Mun käsitys uskonnollisuudesta sai uusia puolia.
- Oon nyt jonkun verran avoimempi ihmisenä ja myös avoimempi uusia asioita kohtaan.
- Maailmankuva avartui. Tajusin ettei Amerikka oo pelkästään New Yorkin pilvenpiirtäjiä tai Californian hiekkarantoja.

- Toinen perhe ja ihanat kaverit + vaihtarikaverit

- Liikakiloja <3

Ois niitä lisääkin, mutta nyt en jaksa kirjottaa enempää :D Hyvä kokemus kaikinpuolin eikä todellakaan kaduta että lähdin. Nyt vaan laskeskelen kuukausia kunnes pääsen sinne takas! En tiiä mitä tälle blogille teen. Kaipa jätän sen tänne, turhaan poistamaankaan :D 

hiking

Tehtiin tänään perheen kanssa ylläri vaellusreissu mitä hienoimmissa maisemissa! Hostiskä otti töistä vapaata ja meitä pidettiin jännityksessä ihan määränpäähän saapumiseen asti. Oli tosi hauskaa vaikka sade vähän pääsikin yllättämään. Hyvä viilennys vaan, sillä 5 kilsaa +30 asteen kuumuudessa oli loppua kohden vähän haastavaa. Polun lopussa oli tosi hieno vesiputous ja mentiin sinne myös viilentymään. 

Illalla mentiin vielä ulos syömään ja ravintolassa mua ihmetytti miten oli niin likaset lattiat… Siinä hetken pohdiskeltuani totesin, että siellä kaikki asiakkaat visko pähkinöiden (jokaisessa pöydässä oli pähkinäpurkki) kuoret lattialle ja joku työntekijä sitten siivosi ne sieltä :D Perhe kannusti mua myös heittämään omat roskat lattialle mutta se tuntu vaan niin väärältä…

Eipä siitä sen enempää, kuvat saavat puhua puolestaan. Huomenna vika kokonainen päivä Jenkeissä! En pysty ymmärtämään.

chattanooga downtown

Tiistaina oli Anun vika kokonainen päivä täällä, joten vietettiin päivä Chattanoogassa. Käveltiin ympäriinsä (siellä kun ihan kävelykadut missä voi jopa kävellä…) ja käytiin syömässä. Nyt vasta tajusin miten kaunis kaupunki Chattanooga oikeesti on. Kaikki näyttää niin nätiltä nyt kun on kesä ja tosi vihreetä! Käytiin kuvissa näkyvällä sinisellä sillalla ja puistossa jotka molemmat oli tosi kivoja paikkoja. Meinattiin kyllä kuolla kuumuuteen kun aurinko porotti mukavasti naamaan ja varjossa oli jo valmiiksi se +30. En kyllä tajua miten ihmiset täällä selviää yli heinä elokuun, kun lämpötila nousee sinne +40… 

Keskiviikko olikin kiireinen ja täynnä hyvästejä.. Ekana saatettiin Anu aamusta lentokentälle ja itkuhan siinä taas tirahti. Piti samalla hyvästellä Ane, koska en kerkee häntä enää näiden parin päivän aikana näkemään. Toivottavasti joskus reissaan Tanskaan päin! Pientä esimakua siihen omaan lähtöpäivään… Varaan repun täyteen nenäliinoja ja jotain mömmöjä millä saa naamaturvotukset laskemaan ettei näytä ihan turpiin saanneelta sen parkumisen jälkeen. 
Lentokentältä lähdin suoraan laittamaan tukan kuntoon ja siellä vielä vähän itkua tihrustin. Mun kampaaja ihmetteli mikä on hätänä ja siinä sitten vuodatin. Suomessa tuskin ikinä koskaan never ever alkaisin kampaajalle avautumaan tommosesta, mutta täällä tuntu tosi luontevalta :D Haha. 
Sieltä sitten lähin hengailemaan vikaa kertaa Clairen, Jaylan ja Tylerin kanssa. Käytiin syömässä kiinalaisessa, tosin multa jäi syömiset välistä kun oli niin suru puserossa. Mieli onneksi piristyi kun mentiin shoppailemaan ja Clairen luokse kattomaan leffaa. Nekin piti sitten hyvästellä, mutta ei oikeestaan pahemmin itketty. Jotenkin se lentokenttä saa herkemmin itkemään, en tiedä :D Nähdään kuitenkin taas vuoden päästä niin ehkä sekin tieto helpottaa. Aion siis tulla ens kesänä heinäkuuksi tänne takaisin!

Loppuun kuvia tosta Chattanooga päivästä :) Miljoona kuvaa sillasta mut se oli vaan niiiiin kiva
Ps. Tässä mun lemppari countrybiisi: https://www.youtube.com/watch?v=o1C3mVUkAt8

high five!

friends forever

amerikkalaistunut?

Viimesiä viedään ja tuli tässä päivällä yks postausidea mieleen, että voisin tehdä pientä listaa siitä miten amerikkalaistunut oon ja mitä paikallisten tapoja oon ottanut omakseni tässä yhden semesterin aikana! Ja kai tässä samalla jatkuu toi USA:n ja Suomen erot

- Kouluun on ihan okei vetästä päälle legginsit, XL kokoinen jeesus T-paita ja flipflopit jalkaan. Kukaan ei kato vinoon koska noin joka toinen vastaantulija on verhoutunut jokseenkin samanlaiseen viritykseen.
- Hiuksia on myöskään turha harjata joka päivä. Tukka solmulle, oranssi Tennessee-lippis päähän ja menoks!
- Ilmainen juomien refill missä tahansa raflassa on jokamiehen oikeus.
- Bless you bless you BLESS YOU
- Kirkko on joka viikon kohokohta ja uusi viikko alkaa aina sunnuntaista maanantain sijaan
- Jokaiseen juomaan pitää tunkea jäitä enemmän kuin sitä itse juomaa
-  Ei you all vaan y'all
- Countrymusa on ainoa musiikkivaihtoehto
- Ruokarukous
- Lipun tervehdys
- Poreamme, uima-allas ja jättitramppa kuuluu jokaisen takapihalle
- On ihan okei syödä mitä tahansa milloin tahansa
- Kasa vaatteita ja muuta krääsää missä USA lippu tai Tennessee logo tai vastaavaa
- Mitenniin ei kannata käydä ulkona syömässä 3 kertaa viikossa?? Tai joka päivä?
- Mää oon syöny tänää vaa yhen hampurilaisen ja jätskii --> ei oo tullu päivän kalorimäärät täyteen eli mikä läski muka oon?? Tässähän suorastaan laihtuu. Sitä paitsi mulla on isot luut.
- Nugettiboxi, juustohamppari, isot ranskalaiset, jätski... Nii ja hei pistä cokis light ku oon dieetil!
- Ai kengät kuuluis ottaa sisällä pois jalasta? Mitä turhia
- Jos puhut muitakin kieliä kuin amerikkaa niin oot joko vähintään Einsteinin kaltainen nero tai alien
- Kaikkia rakastetaan kovasti. Eikä sen väliä vaikka ois tavattu 5min sitten niin jo huikataan I love you!
- Vaatteita ostaessa henkarit tulee kaupan päälle mukaan
- Victoria's secretillä on menossa tarjous. Osta 60 dollarin edestä tavaraa ja saat kaupanpäälle ilmaisen rantapyyhkeen. Osta tavarat ja palauta seuraavana päivänä. Nyt on ilmainen pyyhe jee
- Ei ole mitään mihin ei sais jollain kupongilla alennusta

Varmasti ois lisääkin mutta eipä nyt tuu mieleen. Eilen oli memorial day ja käytiin perhetuttujen luona four wheeling, uimassa ja syömässä. Oli hauskaa kunnes alko satamaan ihan kaatamalla ja me oltiin tietty just sillon keskellä mutakuoppaa sen mönkijän kanssa :D Sade meni onneks tunnissa ohi ja sitten paisto taas aurinko. Grillailtiin ulkona ja syötiin altaalla, kiva päivä!

tubing

Taas yks hauska päivä vaihtariporukan kanssa takana! 

Torstaina oli vaan 3 tuntia koulua ja sen jälkeen suunnattiin purple bus nimiseen "hippiputiikkiin". Mä en tosta aikasemmin tiennytkään, mutta kyseessä oli sellanen vanha koulubussi joka oli maalattu liilaksi ja sisään oli tehty kauppa. Siellä oli vaikka mitä siistejä juttuja mutta aattelin että laukut on jo ihan täynnä tilpehööriä niin ostin vaan yhden unisiepparin. Musta ne on aina ollut tosi hienoja ja nyt vihdoin sain oman! 

Sieltä matka jatkui yhen aluevalvojan luokse ---> pikatankkaus ja suunnaksi otettiin tennessee river.  Mentiin siis sen aluevalvojan veneellä ja ajettiin vähän matkaa jokea ennenkuin alotettiin tubing. En nyt keksi mitään sanaa tolle suomeksi, mutta siis veneen perään köytettiin sellanen pyöreä kumivene ja siihen mahtu kaks tyyppiä makaamaan mahallaan ja sitte piti yrittää pysyä kyydissä :D Olin aluks aika pissat housussa kun sen verran hurjalta näytti mut oli kyllä älyttömän hauskaa!! Mitä nyt aluks oli vähän vaikeuksia pysyä kyydissä ja tasapainoittaa se vene niin ettei hidastaessa ja kääntyessä pyörähdä ympäri... Sitten kun tekniikan oppi niin se oli cool! En tainnut tippua kuin kaks kertaa ja nekään ei ollut kovissa vauhdeissa. Oli kyllä varmaan aika epämääräsen kuulosta kun minä ja Ane ensikertalaisina kiljuttiin ja mölistiin ja yritettiin roikkua kyydissä :D

Oli kans ihanaa vaan istua siinä itse veneen kärjessä ja kattella hienoja maisemia. Rusketustakin tuli ihan mukavasti ja lämpöä riitti +30. 

Oon niin ilonen että pääsin näkemään ton joen ennenkuin täältä lähden. Tosi hauska kokemus! Joku päivä vielä hankin veneen... Vaikka sitten 70-vuotiaana kun oon yksinäinen eläkeläinen.

siellä mennään!!

Veneilyn jälkeen oltiin kaikki aika rättipoikki ja nälkä oli niin että näköä haittasi. Mentiin chili's nimiseen raflaan syömään ja ruoka oli nannaa. En oo varmaan ikinä syönyt täällä lautasta tyhjäksi annoskokojen takia jotka on lähinnä suunnattu norsuille, mutta nyt meni aika nopsaan. En sitte tiiä onko se niin hyvä asia... :D Suomessa sitten alkaa laihdutus for real!! 

Koulukin muuten loppu eilen. Vähän on haikeet fiilikset ja mieli maassa, täytyy myöntää. Ajatella etten enää ikinä tuu istumaan niissä luokissa, syömään meidän kaffilassa tai kävelemään niitä käytäviä... Varmaankin eka kerta elämässäni kun en oikeesti oo halunnut kouluvuoden päättyvän. Piti hyvästellä kaikki mun lemppariopettajat ja meinas ihan itku tulla. Onneks on ihania muistoja ja oon kyllä tosi tyytyväinen että päädyin näistä clevelandin kolmesta isosta high schoolista just tohon kouluun.
Mun luovan kirjottamisen ope pyys lähettää osan mun teksteistä takas sille, että se voi arkistoida ja käyttää esimerkkeinä ens vuodelle. En odottanut että se ois tykännyt mun jutuista niin paljon, mutta hyvä niin! Oon tyytyväinen.

Tänään puhelin pamahti rikki, ei ota mitään toimintoja vastaan joten tosi kiva… En tiiä mitä tolle teen ja kerkeekö sitä käydä missään korjauttamassa. Tänään kuitenkin meen kaverille chillailemaan ja kattelee leffoja. Että kyllä ärsyttää toi puhelin!!