kuulumisia mahdollisimman pitkästi ja sekavasti

Moikka :)

Tulin nyt kiireiden keskellä vähän kirjottelemaan viime viikon tapahtumista. Tänään tuli muuten 2 viikkoa täyteen täällä oleskelua... Aika on mennyt tosi nopeesti, tuntuu että eilen vasta itkua tuhersin new yorkin kentällä kun en meinannut löytää oikeeseen terminaaliin :D Mutta nyt asiaan!

Sain tosiaan viime keskiviikkona jonkun ihme pöpön ja olin sitten flunssassa ke-su. Se aika tuli lähinnä vietettyä sängyn pohjalla hostäidin siinä lääkitessä. Nää ottaa tosi vakavasti täällä ihan perus sairastumiset ja heti oltais viemässä lääkäriin, ihan pelkän flunssan takia. Söin varmaan 10 jotain ihme lääkemössöä + vitamiineja… Outoa, suomessa se on vaan korkeintaan burana poskeen ja peiton alle. Mutta eipä siinä mitään, kyllä ne lääkkeet tuntu auttavan kun siitä noinkin nopeasti selvisin ja nyt on jo ihan normaali olo. 
Ennen tota sairastumista käytiin ke iltapäivästä syömässä toisen tän alueen suomivaihtarin kanssa. Tuntu oudolta puhua suomea ja varmaan muu ravintolan porukka kuunteli ihmeissään… :D Mutta muuten oli kyllä kivaa ja oon tosi ilonen siitä etten oo ainut suomalainen täällä. Saa pölpöttää suomijuttuja kans välillä ja toinen vaihtari ymmärtää parhaiten mitä vaihtareiden mielessä liikkuu. 

jenkkisapuskaa… onneks ei tuu joka päivä syötyä

Eilen maanantaina vietettiin Martin Luther kingin päivää (vapaapäivä koulusta ja töistä), olin jo suht terveessä kunnossa ja täällä sää oli mitä mainioin! +16 astetta ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta joten ajeltiin koko perhe vähän tonne landelle päin ja mentiin ajamaan mönkijöillä. Olin aluks vähän skeptinen tota ideaa kohtaan, mutta tietenkin lähin mukaan ja oli kyllä ihan älyttömän hauskaa! En oo ikinä ajellut mönkijöillä ja en siis nytkään itse ajanut, vaan olin hostmaman kyydissä. Täällä luonto on aika jännää. Välillä tosi suomimaista mutta esim toi alue missä oltiin ajelemassa oli semmosta ihme aavikkomaista tai sellasta :D vähän niinkuin jossain Arizonassa luulis olevan. Siellä sitten ajeltiin kaikki muta ja hiekkakuopat läpi ja oltiin kyllä sen näköisiäkin. Kuvia sieltä paikasta en hirveesti saanut, kun kyydissä ei oikeen voinut kameraa sattuneista syistä käyttää. 
Hauskan päivän jälkeen ajeltiin takas kotiin, syötiin iso kasa hodareita ja mentiin poreammeeseen. 

tässä ei valitettavasti näy koko komeus muta-ajelun jälkeen...

En tiiä oonko jo bloginkin puolelle vuodattanut, mutta täällä säävaihtelut on tosi outoja. Yhtenä päivänä on tosi lämmintä, lähemmäs +20 ja seuraavana päivänä vaan +5. Ikinä ei tiiä minkälaista säätä on luvassa ja välillä meinaa mennä hermot! Tosin mun mielestä täällä tuntuu +5 samalta ku +10 suomessa, tiedä sitten mistä johtuu :D 
Menin tänään takas kouluun ja kaverit tuli helpottuneena moikkaamaan, luulivat että mä oon jo lähtenyt takas suomeen kun mua ei koulussa näkynyt. Hah, ei sentään! 
Ruokailussa sattui mun mielestä aika koominen tilanne… Tuli sellainen n. 5min kestoinen lumi/räntäkuuro ja ihmiset alko hyppimään pöydille, huutamaan, laulamaan ja heittelemään kärrynpyöriä ihan innoissaan. Jotkut ryntäs ikkunoihin ottamaan kuvia ja videoita tästä ihmetapahtumasta. Täällä ei siis välttämättä joka vuos edes sada lunta ja aina kun se sattuu tapahtumaan, niin porukka menee ihan sekasin. Minä sitte siellä apinalauman keskellä vaan istua möllötin ja hetkellinen luminen maisema tuntui aika kotoiselta. Myöhemmin mulle kerrottiin, että tää riemastuminen johtui lähinnä toivon pilkahduksesta kotiinpääsystä. Jos täällä tulee maahan se 1cm lunta niin bussit lopettaa kulkemisen ja koulupäivä keskeytyy kaikilta. Kouluun ei myöskään tarvii tulla takasin muutamaan päivään. Ihme touhua, suomessa kahlataan kouluun vaikka suksilla ja -40 asteen pakkasessa! Mutta tosiaan, 5 minuutin päästä taivas oli ihan kirkas ja maassa ei näkynyt jälkeäkään lumesta, joten oppilaat ja opettajat raahautuivat takasin tunneille. 

Koulusta muuten vielä muutamia erikoisuuksia, nyt kun oon siellä jo muutaman päivän viettänyt. Joka aamun ensimmäisellä tunnilla lausutaan vala (? en tiedä onko oikea sana tähän tilanteeseen) käsi sydämellä lipulle. Koulussa vaeltaa koko päivän 5 poliisia pitämässä järjestystä yllä (mitä…..), jokaisella, siis ihan jokaisella on selässä reppu eikä tosiaankaan mitään laukkuja tai kangaskasseja niinkuin suomessa. Porukka ei myöskään hirveästi panosta pukeutumiseen :D Tää tosin voi johtua siitä että koulussa on dress code, joka kieltää tietynlaisten vaatteiden käyttämisen. Mulle ei oo vielä ihan selvinnyt minkälaisia vaatteita siis katsotaan sopiviksi ja mitä ei, koska jokaisella opettajalla on vähän oma näkemyksensä asiaan. Oon kuitenkin yrittänyt pukeutua asiallisesti joka päivä, vaikka välillä aikaisten herätysten takia tekis mieli vetää jalkaan verkkarit ja lahnustaa (äiti, huomaa meidän ihmesanasto käytössä) niissä loppu viikko.
Koulu sujuu tällä hetkellä ihan hyvin. Vaihdoin algebran creative writing kurssiin, koska algebran salat eivät mulle tosiaankaan auenneet ja oon kyllä tyytyväinen valintaani. Tän hetken lemppareita tunneista on junior english ja kemia. Creative writing on myös kivaa ja historia kans, mutta historia tuottaa kyllä tällä hetkellä eniten vaikeuksia uuden ja oudon sanaston takia. Onneks opettaja on tosi mukava ja auttaa mua jos en ihan kaikkea tajua. 

mun ID-kortti kouluun

ihanat keltaisen koulubussit! en oo vielä kertaakaan päässyt kyytiin :(

Täällä on kyllä moni asia tosi erilaista kuin suomessa ja voisin jatkaa niistä loputtomiin.. Teen jossain vaiheessa tosiaan eroavaisuuksista kunnon postauksen, heti kun vaan saan vähän paremmin aikaa. Tällä hetkellä koulu vie suht paljon aikaa, koska kestää hetki sopeutua uudenlaiseen opetukseen ja tietty kieleen. Nukkumaankin pitäis mahdollisimman ajoissa mennä.. Onneks yleensä mua alkaa nukuttaa jo siinä klo 20 aikoihin ja sänkyyn pääsemisen jälkeen nukahdan heti, eikä aamulla herääminen tuota mitään järjettömiä vaikeuksia toisin kuin suomessa. Tää on musta aika jännä, koska suomessa mulla oli jonkin verran uniongelmia mutta täällä niistä ei oo tietoakaan. 
Vaikka oon ollut täällä vasta suhteellisen lyhyen ajan, niin huomaan itsessäni jo jonkin verran muutoksia. Saa nähdä minkälaiseksi ne kehittyy tässä matkan aikana. Täällä pienetkin arkiset asiat tuntuu jotenkin tosi erilaiselta ja hienolta, niistä jaksaa iloita ihan eri tavalla kuin suomessa. Jokaisen päivän jälkeen oon ylpeä itestäni. Oon taas selvinnyt yhden päivän kunnialla loppuun, saanut lisää kokemuksia ja käyttänyt vierasta kieltä. Oikeestaan se enkun puhuminen on musta täällä kaikista parasta, koska välillä jotkin asiat suomeks sanottuna kuulostaa vaan niin tyhmältä… En osaa selittää enkä tiedä mistä johtuu :D 

Mutta näihin tunnelmiin, nyt jatkan iltaa muutaman esseen ja yhden runon parissa!

hostperheen ihanat hauvelit