6 days 6 hours 15 minutes

Moi!

Joulu tuli ja meni, pian juhlitaan jo uutta vuotta. Meillä joulu sujui ihan mukavasti, oltiin vaan perheen kesken eikä tehty mitään ihmeellistä. Se on aika hassua, että joulua odottaa joka vuosi tosi paljon ja sitten kun se suuri loppuhuipennus (lahjat) on takana niin jää aina vähän hölmö olo. Siinä sitä sitten istutaan lahjapapereiden keskellä ja ihmetellään, miten paljon joulua tulikaan hössötettyä. Yhtäkkiä se onkin jo ohi. Sitten tulee ne "turhat" välipäivät, jolloin maataan sohvalla ja tungetaan suuhun kaikki se lahjaksi tullut suklaa ja ehkä jotain kinkun jämiä. 
Mulla tuli kuitenkin käytettyä välipäivät vähän viisaammin, nimittäin osteltiin äidin kanssa aika paljon tavaraa vaihtoa varten. Matkaan tarttui mm. hostperheen tuliaiset, uusi kamera, matkalaukku yms. tarvittavaa. Muutamia juttuja puuttuu vielä, mutta muuten asiat alkaa olla aika hyvällä mallilla. 

Niin kuin otsikosta näkyy, päivät Suomessa alkaa olemaan aika vähissä. Muutaman kaverin oon jo joutunut hyvästelemään vähän aikaisemmin, tällä viikolla sitten loput ja ehkä jotain pientä läksiäisten tapaista. Muistan vielä kun vuosi sitten tää koko juttu tuntui niin kaukaiselta ja tänään alkoikin mun vika viikko Suomessa pitkään aikaan. Ihan hullua! Odotan kyllä tosi innolla lähtöä. Onhan fiilikset tässä samalla aika haikeita, mutta tää on kuitenkin se mitä oikeesti haluan tehdä. Ei mulla oikeastaan muita unelmia edes ole. Jos jättäisin näin hienon tilaisuuden käyttämättä, niin tiedän että katuisin sitä varmaan loppu elämäni. Siispä yritän olla haikailematta liikaa Suomeen! Tänne pääsen kuitenkin takaisin.

Mulla on hyvä tunne tästä kaikesta ja oikeastaan lähtö tulee aika hyvään saumaan. Pääsen hetkeksi pois tästä normi pyörityksestä ja hankkimaan tärkeitä kokemuksia elämää varten. Pääsen tutustumaan mulle ihan uuteen kulttuuriin ja tapaan varmasti ihania ihmisiä. Ehkä löydän sieltä jotain ideoita, mitä haluaisin myöhemmin elämässä toteuttaa. Ehkä myös aikuistun ja mun kipakka luonne rauhoittuu. Ehkä. 

Oon vaihtanut hostäidin kanssa muutaman sähköpostin. Siellä odotetaan mua jo kovasti ja koko perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Oon myös jutellut mun aluevalvojan kanssa ja hänkin on tosi mukava ja avulias. Sain myös tietää, että Clevelandissa on toinenkin STS:n suomalainen vaihtari joka on siis ollut jo syksynkin siellä. Juteltiin tän toisen vaihtarin kanssa facebookissa ja sain vastauksia mun kysymyksiin. Lieventää aika paljon stressiä kun kuulee toiselta suomalaiselta tosta paikasta, ihmisistä yms. Jotenkin pystyy kuvittelemaan sen kaiken paremmin ja onhan se kiva ettei ole yksin ainoana suomalaisena siellä. Me ei kuitenkaan olla samassa koulussa, mutta ei se mitään. Tuleepahan sekin tilanne koettua, että menee ekaa kertaa yksin sellaiseen kouluun mistä ei tunne etukäteen ketään. Ja miksi mennä sieltä mistä aita on matalin, eli lisätään tähän vielä kielimuuri ja kulttuurierot… Kyllä mä siitä ajattelin selvitä :D

Yritin taas muokkailla blogin ulkoasua, mutta tekniikan ihmelapsi kun olen niin eihän siitä oikeen mitään tullut. Bannerin sain kuitenki vaihdettua.
Ainiin! Mun blogiin pääsee nykyään myös STS:n sivujen kautta. Siellä on myös muita vaihtariblogeja. :)
Just nyt ei taida olla enää muuta asiaa ja kellosta päätellen mun pitäisi olla nukkumassa jo. Saatan kirjoittaa vielä kerran blogiin ennen lähtöä jos kerkeän, mutta jos en niin palataan asiaan maailman toiselta puolen!

hostfamily

Pikainen postaus perhetiedoista!

Sain siis tänään vihdoinkin tietää mun hostperheen ja minne päin olen menossa. Perhe asuu Tennesseen Clevelandissa, jossa on n. 40 000 asukasta. Cleveland on isoin kaupunki Bradleyn piirikunnassa. Mulla ei oo vielä hirveesti kyseisestä paikasta tietoja, mutta yritän tässä koko ajan tutustua.
Luonto vaikuttaa aika vehreältä ja suht samanlaiselta kuin Suomessa. Ja perhe vaikuttaa tosi mukavalta myös. Heistäkään en tosin hirveästi vielä tiedä muuta kuin sen, että mulla tulee olemaan hostvanhempien ja koiran lisäksi yksi hostsisko ja yksi hostveli. Aion kirjoittaa hostperheelle kirjeen mahdollisimman pian. :)
Ei osunut aluetoivomus kohdalleen, mutta ei se haittaa yhtään. Mun mielestä tämä paikka vaikuttaa tosi kivalta!

Koulu jossa tulen opiskelemaan on Cleveland high school. Kattelin koulun sivuja ja vaikuttaa olevan tosi urheilullinen koulu, joten mä luultavasti aloitan jonkun urheiluharrastuksen siellä. Koulussa on ihan hyvä kielitarjonta, ainakin saksaa, ranskaa ja espanjaa joten voin jatkaa kielten lukemista siellä. Oppilaita Cleveland high schoolissa on n. 1200, eli reilu puolet enemmän kuin mun koulussa Suomessa… :D Koulun maskotti on Rowdy Raider, mikä sitten ikinä onkaan, ja viralliset värit sininen ja valkoinen (jee suomi)! Koulupukua siellä ei vissiin ole, mutta ihan varma en oo vielä.
Koulu alkaa 8.1 ja lähtö mulla on 6.1 aikaisin aamulla. Eli semmoset kaksi viikkoa jäljellä Suomessa!
Sain lentotiedot ja vaihtoja mulla on aika paljon. Ensin Helsingistä Lontooseen, Lontoosta New Yorkiin, sitten New Yorkista Atlantaan ja vihdoinkin Atlantasta Chattanoogan lentokentälle josta hostperhe mut hakee. Chattanooga on onneksi aika lähellä Clevelandia, joten matka lentokentältä uuteen kotiin ei ole pitkä. Voin jo kuvitella miten rättipoikkiväsynyt tuun ton lentämisen jälkeen olemaan ja miten paniikissa seikkailen heathrown lentokentällä… Mutta kai siitä selvitään. Menee myös vähän tiukalle toi saapuminen ja koulun alkamispäivä, että toivottavasti kaikki lennot menevät ajallaan.

Nyt fiilis on hyvä, ehkä vähän jännittynyt ja onnellinen. 16 päivää lähtöön!

kuulumisia + muuta läpinää

Heips :)

Tulin vähän päivittelemään blogia, vaikka mitään ihmeellistä vaihtarijuttujen suunnalta ei olekaan tapahtunut. Makaan kotona kipeenä ja luppoaikaa riittää, joten varautukaa pitkään postaukseen jossa ei ole päätä eikä häntää… :)

Olin viime viikon to-la Ruotsin risteilyllä. Oli ihan ok reissu, mitä nyt laiva keikkui kauheen myrskyn takia. Se taisikin olla viimeinen "ulkomaanmatka" ennen Jenkkeihin lähtöä! :)

Oon saanut kaikki viimeisetkin rokotukset hoidettua (vihdoinkin..) ja nyt pitäis vielä lähettää STS:lle muutamat kurssiarvosanat ja tosiaan ne rokotustiedot. 

Haettiin myös äidin kanssa mulle luottokortti Jenkkeihin. Monet entiset vaihtarit on sanonu että se on tosi kannattava ratkaisu ja niin meki sitte päädyttiin siihen. Se on semmonen vararahasto tavallaan, jos tulee jotain isompia hankintoja tai jos joka paikassa ei toimi visa electron. 

Ainiin viisumikin tuli viime viikolla postiin! Ei mennyt haastattelusta tosiaankaan kauaa ennen kuin tuli viesti, että viisumi on nyt noudettavissa. Viisumi tuli siis passiin kiinni erilliselle sivulle, sitä mä en etukäteen tiennytkään. Nyt alkaa olla kaikki asiat aikalailla hoidossa, perhetietoja odotellessa… :)

Perhetiedoista puheenollen, mun äidille tuli tänään sähköpostia hostperheeseen liittyen. Kuulemma tää paikallisjärjestö USA:n puolella on jo löytänyt mulle perheen, mutta enempää siitä ei voi kertoa ennen kuin paperihommat on tehty ja asia on 100% varma. Mun pitäis siis saada lisää tietoa tässä ihan lähiaikoina. En jaksais enää odottaa! :D 

Sillon kuin hain vaihtoon, sain esittää 3 osavaltiotoivetta. Valitsin 1. California 2. Florida 3. Arizona. Noi on nyt vaan tollasia ihannepaikkoja, periaatteessa mulle ei oo väliä mihin meen. Pääasia että johonkin lähden, uskon kyllä löytäväni sen mitä lähden hakemaan, oli se sitten jossain landella lampaiden keskellä tai suurkaupungin sykkeessä. Kunhan nyt sais sen perheen pian, ettei tarvis enää odotella ja pääsis tutustumaan heihin jo vähän etukäteen. Niin, ja tietty ostamaan kaikki tuliaiset ja vähän miettimään pakkaako talvi vai kesävaatteet mukaan. :D

En tiedä oonko jo täällä blogin puolella maininnut, mutta lähtöpäivä mulla ois suunnilleen 15.1.2014. Siihen on enää 29 päivää! Niin ja tosiaan näillä näkymin lennän ihan yksin. Saa nähdä mitä siitäkin tulee… Kaikki kyselee koko ajan, että jännittääkö jo ja pakko sano että ei yhtään. Tosi outoa, odotan vaan kauhulla milloin se paniikki iskee! Ainut juttu mikä mua vähän mietityttää on noi lennot. Mitä jos missaan koneen tai sähellän jotain niissä vaihdoissa? En oo ikinä lentänyt yksin ja suurin lentokenttä missä oon ollu taitaa olla Antalyan kenttä eikä sekään mikään iso ole. Tai jos matkalaukku katoaa… Se olis katastrofi. Muuten en voi sanoa että mua varsinaisesti jännittäis vielä. Ehkä se jännitys alkaa sitten, kun perhe löytyy, saa nähdä :D

Oon jonkun verran yrittäny valmistautua siihen käytännön elämään mitä tuun puol vuotta pian elämään. Meiltä löyty semmonen kirja kohteliaisuusfraaseista, se on varmasti tosi hyödyllinen. Yritän myös välillä lueskella kulttuurishokista kertovaa kirjaa ja ajattelin käydä lainaamassa kirjastosta jotain klassikoita, että tottuu lukemaan pidempiäkin tekstejä enkuksi. En tiedä onko noista loppupeleissä mitään hyötyä, koska todennäköisesti tuun olemaan aika lukossa ekat viikot :D Mutta tuskin noista haittaakaan on. 

Oon myös koittanut miettiä, mitkä asiat tulee olemaan mulle kaikista vaikeimpia ja valmistautua henkisesti niihin jo nyt. Veikkaan, että yks suurimmista haasteista mulle on se miten iholle Jenkit tulee. :D en oo ite tottunut mihinkään halailuun, varsinkaan poskisuudelmiin tai small talkiin tms, niin se voi olla aluks haastavaa. Vaikka en oo mielestäni kovin ujo tai "perisuomalainen", niin siellä musta saattaa yhtäkkiä tuntuakin siltä… :D Pitää myös varoa, etten vaan oo töykeä. Se, mikä meillä Suomessa on ihan tavallista ja jopa kohteliasta, voi olla Jenkeissä tosi epäkohteliasta. Uskoisin myös, että mulla tulee olemaan suht tiukat säännöt siellä niin koulun, kuin hostfamilyn puolelta. Täällä kotona Suomessa mulla ei oo oikeestaan koskaan ollut mitään varsinaisia sääntöjä, kotiintuloaikoja tms. Saattaa tuntua vähän hassulta jos on yhtäkkiä tosi paljon kaikkia sääntöjä, kun oon saanut 17 vuotta elää aika rennosti. Mutta ei se välttämättä oo huono asia ollenkaan. :)

Sekin on varmaan tosi outoa, kun ei voi joka asiasta soittaa äidille. :D Oon tottunut tekemään niin, mutta sieltä ei ihan niin vaan soitella. Tai no soittaa voi, mutta tuskin ongelmaan saa samalla tavalla ratkaisua kuin täällä, eikä muutenkaan oo järkeä soittaa jokaisesta pikku asiasta. 

Noniin, tässä tuli nyt aika sekavasti kaikkia pohdintoja ja infoa mitä on viimeaikoina tapahtunut. Ei tästä onneks ihan niin pitkä tullut mitä pelkäsin, mutta toivottavasti sai edes jotain selvää. Seuraavaksi sitten päivittelen toivottavasti jo perhetiedoista! 

the past few days

Kuluneen viikon aikana on ollu aika paljon kiireitä, niin koulun kuin vaihtarijuttujenkin osilta. Takana muutamia keskeneräisiä kouluhommia ja kokeet äikästä, ruotsista ja filosofiasta. Niin, ja tietenkin se viisumihaku. Huomenna mulla on koeviikon viimeinen koe, englanti itseasiassa. Sen jälkeen tuleekin aika pitkä tauko suomalaisesta koulusta... Elokuussa sitten taas :) Jännää!
Kaikilla kavereilla alko itiksessä tänään kolmas jakso paitsi mulla. Tosi outoa ajatella, että kaikki muut jatkaa sitä samaa arkista puurtamista ja mä sitten yhtäkkiä katoan sieltä johonkin. Puoli vuotta on kuitenkin suht pitkä aika ja siinä voi tapahtua mitä vaan, varsinkin jos alan ite miettimään omaa elämää puoli vuotta sitten, niin onhan tässä kerennyt tapahtua. Oon jo tätä kavereille jonkun verran kriiseillyt, että mitäs sitten kun tuun takas Suomeen. Mitä jos kaikki muut on siirtynyt johonkin eteenpäin ja mä oon vielä tässä? Tai sitten jossain ihan muualla. Mitä sitten? Yritän ajatella, että täällä ne kaverit edelleen on, ei ne mihinkään katoa. Ja jos katoaa, niin sitten ne ei sen arvoisia koskaan ollutkaan. Tällä logiikalla pää pysyy kasassa ja pystyn siellä Jenkeissä keskittymään täysillä siihen elämään ja nauttimaan kaikesta. En halua pilata sitä kokemusta miettimällä koko ajan, että mitäköhän ne kaverit nyt siellä Suomessa... Vähän niin kuin yks entinen vaihtari sanoi: ei voi elää jalat toisessa maassa ja pää toisessa.

Mutta nyt siihen varsinaiseen asiaan, elikkä mulla oli tänään viisumihaastattelu! Ajeltiin äitin kanssa aamulla ihanassa ruuhkametrossa kaisaniemeen, jossa tää haastattelu pidettiin. Oltiin vähän etuajassa, mutta ihan hyvä vaan niin kerkesin vielä vähän präläämään niitä papereita (joita muuten oli paljon...) läpi. Haastatteluaika oli varattu klo 9.15 ja se on tosi tarkkaa. Ei saa olla liian ajoissa eikä liian myöhässä, muuten sua ei välttämättä päästetä konsulaattiin sisään. Onneks siinä vieressä oli pari kahvilaa missä pystyi odottelemaan ja ajoittamaan sitten ihan minuutilleen.
Konsulaattiin mentiin sisälle ihan tavallisen näköisestä kerrostalosta ovisummeria soittamalla. Oli tarkat ohjeet, että sitten kävellään kaksoisoven läpi ensimmäisen hissin ohi ja kaariholvin läpi toiselle hissille, sieltä viidenteen kerrokseen ja painellaan taas summereita. Olin opetellut sen ohjeen aika hyvin ulkoa niin selvisin kyllä oikeaan paikkaan.
Hissillä tultiin tavalliseen rappukäytävään, jonka päässä oli kunnon panssariovet :D Siellä oli jonkun verran ihmisä ennen mua, joten odottelua tuli aika reippaasti. Ensin piti soittaa summeria, panssariovi avattiin ja joku otti passin. Sitten jokainen kutsuttiin yksitellen turvatarkastukseen, aika samanlaiseen kuin lentokentilläkin eli ihan piece of cake. Turvatarkastuksen jälkeen oli taas jonkun verran odottelua ja sitten kutsuttiin kolme kertaa eri luukuille. Ekalla luukulla annettiin taas passi ja kaikki ne paperit, toisella luukulla otettiin sormenjäljet ja viimeisellä luukulla oli haastattelu. Mun osalta haastattelu oli tosi lyhyt, ihan pari minuuttia vaan. Virkailija kysyi mitä kuuluu, varmisti että oon menossa opiskelemaan ja kysyi tiedänkö mihin päin olen menossa ja milloin lähdössä. Ei oikeestaan muuta, eli ihan helppo juttu eikä sitä tarvii yhtään jännittää. :) Haastattelu oli muuten ainut osa mikä oli englanniksi, muuten konsulaatissa puhuttiin suomea. Lopuksi mulle sanottiin, että viisumi on myönnetty ja tulee viikon kuluessa postissa. Sain sieltä myös sellasen ohjeläpyskän. En oo vielä kerennyt tutustua siihen tarkemmin, mutta varmaan ihan hyödyllinen.

Mä oon yleensä aika kova jännittäjä, mutta tätä haastattelua en ihme kyllä jännittänyt. Olin lukenut aika monista vaihtariblogeista mitä siellä konsulaatissa tapahtuu, tosta haastattelusta yms. Ehkä se sitten helpotti vähän. Oli se kuitenkin tosi virallista ja tarkkaa, että ei siellä kannata mokailla ja hyvä valmistautuminen auttaa. 

Mutta ei viisumijutuista sen enempää, ne on nyt tältä erältä onneksi hoidossa. Tosiaan, mulla alkaa nyt reilu kuukauden loma. Tuntuu vähän oudolta, mutta toisaalta ihan hyvä että kerkee vähän rauhottua ennen lähtöä. Marraskuu oli aika kiireinen, jopa niin kiireinen etten kerenny tekemään kaikkea mitä olisin halunnu, eli tää loma tulee ihan sopivaan saumaan. On aika paljon hankintoja mitä pitäis vielä tehdä, plus kaikki joulut sun muut tässä välissä. Ja vaikka lomalla oonkin, niin oon onnistunu kasaamaan tähän silti aika paljon hommia. Ohjelmassa lähi päivinä ois serkun ylppärijuhlat, itsenäisyyspäivän viettoa, rokotuksia, opokeskustelu, ruotsin risteily, mahdollinen keuhkoröntgen... Että tämmöstä :)

viisumijuttuja + muuta

Tänään on ollu tosi kiireinen sunnuntai. Ollaan juostu äitin kanssa hoitelemassa asioita, haettiin mm. viisumikuva, josta tuli aika kamala... :D Tosiaan siis viisumihaku on meillä nyt työn alla. Kattelin just, että siinä hakemuksessa on 22 sivua ja kauheesti tekstiä ja kysymyksiä mihin pitäis vastata. Osa kysymyksistä on aika jänniä :D kysytään mm. että oonko menossa maahan harjoittamaan prostituutiota tai oonko joskus ollut tekemisissä asian kanssa. Noihin kysymyksiin olin jo tosin osannu varautua, mitä nyt oon kavereilta kuullu. Yllättävän työlästä ton tekeminen kyllä on, varsinkin kun siihen pitää liittää kaikkia vanhempien varallisuustodistuksia yms. Mutta kyllä tää tästä!

Viime viikon lauantaina oli semmonen STS:n valmennustilaisuus, jossa oli mun lisäks pari muuta vaihtoon lähtevää tyttöä. Tosin itse olin ainut jenkkeihin lähtijä, muut tais lähteä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Se oli mun mielestä tosi hyödyllinen tilaisuus ja tuli paljon lisää tietoa. Oli kans kiva, että sinne oli tullu muutama entinen vaihtari kertomaan omista kokemuksista.
Saatiin kaikki sellaset isot reput, missä oli paljon hyödyllistä tavaraa lähtöä varten ja sain tietää, että lähtöpäivä on luultavasti 15.1.2014 ja sehän on ihan kohta!

Mitä lähemmäs mennään, sitä todemmalta tää alkaa tuntumaan. Nyt se tuntuu vielä aika kaukaiselta, kun tässä on kaikki joulut sun muut välissä. Vika koeviikko mulla alkaa huomenna ja sen jälkeen oonki yli kuukauden lomalla ennen lähtöä. :D Se tuntuu vähän hassulta, mut toisaalta ihan hyvä, että kerkee rauhassa järkkäilemään kaikkia asioita. Oon jonkin verran yrittäny tehdä listaa kaikista tarvittavista hankinnoista ennen lähtöä, mut koko ajan tuntuu että jotain tosi oleellista puuttuu.

Yritin muuttaa blogin ulkoasua vähän paremmaksi mut mobiiliversio on edelleen aika kökkö... Älkää siis käyttäkö sitä, vaan internetversiota! :) Niin ja tosiaan anteeksi huonolaatuisista kuvista... Nyt ei ollu kameraa hollilla niin piti käyttää kännykkää, mut pyrin jatkossa ottamaan kaikki blogin kuvat kameralla niin tulee sitten vähän laadukkaampia. Nyt taidan jatkaa kokeisiin kertaamista, jos vaikka sais tän koeviikon kunnialla läpi.

the beginning

Moikka!

Oon 17-vuotias tyttö Helsingistä ja oon siis lähdössä tammikuussa 2014 jenkkeihin vaihtoon puoleksi vuodeksi. Järjestönä on STS, joka onkin toiminut mun mielestä tosi hyvin. Tarkempaa sijaintia en vielä tässä vaiheessa tiedä, perhetietoja odotellessa... Siitä tarkempaa infoa sitten myöhemmin :) Veikkaisin, että tossa joulukuun aikana on jo enemmän tiedossa.

Näin alkuun voisin varmaan kertoa jotain ihan perus juttuja itsestäni. Opiskelen tällä hetkellä tokaa vuotta Itäkeskuksen lukion kielilinjalla. Mua kiinnostaa tosi paljon kaikki kulttuurijutut, eri kielet ja ulkomailla asuminen. En oo tän pienen elämäni aikana vielä hirveesti päässyt matkustelemaan, lähinnä pyörinyt näissä naapurimaissa ja muutaman kerran oon käynyt Turkissa, mutta tykkään kuitenkin kauheesti matkustelusta. Oon aina ihan innoissani jo siitä, kun ruotsinlaiva saapuu satamaan ja pääsee pienelle ulkomaanreissulle :D En tiiä mikä siinä on, jotenkin ulkomailla asuminen ja oleminen on aina ollu mulle semmonen juttu, että pakko päästä kokemaan. Sen takia tää vaihtoon lähteminen tuntuukin mulle tosi luontevalta ja oon kyllä enemmän kuin innoissani!

Koko mun vaihtoprosessi on ollut aika pitkä, vissiin vähän yli vuosi sitten lähetin ensimmäiset paperit menemään. Mietin aika pitkään haluanko koko vuodeksi, mutta mietintöjen jälkeen päädyin sitten puoleen vuoteen ja mun mielestä näin on ihan hyvä.
Ylipäätään koko idea vaihtoon lähtemisestä on pyörinyt mun päässä jo aika kauan, muutamia vuosia. Ensimmäinen idean kipinä taisi lähteä jostain yläasteella pidetystä tiedotustilaisuudesta ja siitä lähtien oon tätä tosi paljon miettinyt. Äiti ei ollut aluks kovin innoissaan ja oikeestaan kielsi koko jutun.. :D Sano että on liian vaarallista ja kallista, "en voi päästää mun iitaa niin kauas niin pitkäksi aikaa." Hautasin sitten mun ideat joksikin aikaa, mutta olin jo siinä vaiheessa päättänyt, että tää tulee tapahtumaan ja niinhän tässä sitten kävi. :) Nyt mamma on kyllä kannustava ja ihan mukana tässä jutussa, mitä sen nyt piti päästä alkujärkytyksistä eroon. Ja onhan se ihan ymmärrettävää.

Mutta joo, blogin perustin lähinnä perhettä ja kavereita varten, niin on sitten helpompi pysyä perässä mun kuulumisista. Toki kuka tahansa kiinnostunut on tervetullut seuraamaan. :) En oo aikasemmin blogia kirjottanu, joten katotaan miten onnistuu.. Kirjottelen jonkun verran fiiliksistä ennen lähtöä ja sitten elämästä siellä jossain kaukana. Tähän loppuun vielä pari kuvaa!

pärstäni mun